Kolme Kullervoa

 

Kantaesitys pe 11.5.2012

Ohjaus: Raili Kivelä

Käsikirjoitus Raili Kivelä & nuoret & burkinafasolaiset

Ikäraja K 12

Nimensä mukaisesti esitys tarjoaa kolme näkökulmaa myyttiseen tarinaan, kolme erilaista Kullervoa: kalevalaisen Kullervon, nyky-Kullervon sekä afro-Kullervon. Näytelmän kolme osaa poikkeavat tyyliltään kovasti toisistaan, mutta katsoja varmasti ymmärtää myös sen, mikä noita tarinoita yhdistää. Yksikään tarinoista ei jättää tunteita kylmiksi.

Kullervo on Kalevalan hahmoista ehkä eniten innoittanut kuvataiteilijoita, säveltäjiä ja kirjailijoita, eikä ihme. Raju tarina on oikeaoppinen tragedia: Aristoteleen mukaanhan katharsiksen (’katsojan tuskistaan vapauttavan kokemuksen’) tuottava tragedia syntyy siitä, että sankari tietämättään itse aiheuttaa oman tuhonsa. Juuri niin Kullervolle käy. Mutta miksi?

Lönnrot pani Kalevalassa Väinämöisen kertomaan Kullervon tarinan opetukseksi Suomen kansalle: ”Elkötte etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko! Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama, ei tule älyämähän, miehen mieltä oppimahan, vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi!” Tuo Väinämöisen viisaus on tänään ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Kasvatusesimerkiksi käy myös Kullervon isä Kalervo (Kari Eloranta), joka oivaltaa tarjota kaikessa epäonnistuneelle pojalleen entistä vastuullisemman tehtävän. Siinä Kullervo onnistuukin – kunnes riemuissaan tekee ratkaisevan virheensä.

Nuoret esittävät myös oman tulkintansa siitä, miten ikiaikaisen sankarin tuntemukset näkyvät maailmassa, jossa he elävät. Nykyversiossa Inari Kullervo on mummonsa luona Suomessa 2000-luvulla elävä lukiolainen. Hänen vanhempansa ovat kehitystyössä Afrikassa, jossa Inarikin on veljensä kanssa asunut lapsuutensa. Siitäkö kumpuaa hänen hylätyksi tulemisen tunteensa? Johtaako se muiden silmissä vahvan maailmankansalaisen itsetuhoiseen ratkaisuun kuten myyttisen esikuvansa?

Esityksen kolmas tulkinta Kullervosta luodaan kevään aikana yhdessä Burkina Fasossa ja Beninissä elävien nuorten kanssa. Osassa esityksistä Lyseon Rytminvaihtoa-projektin vieraina olevat burkinafasolaiset ovat läsnä muutoinkin kuin videolla.

Esitys on perinteisesti tuotettu yhteistyössä Lyseon lukion kanssa, mutta mukana on myös ammattiopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä useita huoneteatterilaisia. Näyttämöllä nuorimmat ovat vasta alakoulussa ja vanhimmat ovat näytelleet jo 50-luvulla. Musiikista vastaa Timo Kovanen, visuaalisesta suunnittelusta Hannele Enervi-Niemelä, valosuunnittelusta Mika Korhonen ja Topias Koskela (kalevalainen Kullervo), Joonas Pänkäläinen ja Ella Suhonen ( nyky-Kullervo), sekä pukusuunnittelusta Karoliina Ruottinen ja Anniina Kärkkäinen. Koko kevään ajan nuoret jatkavat jo viime vuonna aloittamaansa urakkaa ja keräävät burkinafasolaisille matkarahat, jotta maailmassa kulttuurit kohtaisivat niin iloisen tekemisen kuin vakavien aiheidenkin äärellä. Myös näytelmän tuotto käytetään burkinafasolaisten tukemiseen.
 

 

Lehdistökuvat