Tältä sivulta löydät kaikki tulevat näytöksemme. Katsomomme on usein täynnä, joten liput kannattaa ostaa etukäteen.
Näytelmän nimeä klikkaamalla pääset näytelmän esittelysivulle ja Netticketin logosta pääset ostamaan lippuja.
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
.JPG)
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Jyväskylän Lyseon Huoneteatteri-proggis sittenkin yleisön eteen 7.5.2021
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI antoi esitysluvan lyseon nuorille. Joka kevät toteutettavaan Huoneteatterin ohjelmistoa olevaan näytelmään saa ottaa 20 hengen yleisön kuuteen esitykseen 7.5.–16.5.2021. Yleisön tavoin näyttelijät ja tekninen väki käyttää maskeja, kuten koko harjoituskauden ja yleisö istuu turvavälin päässä toisistaan ja esiintyjistä. Vähäiset liput on myyty työryhmän lähipiirille.
Samasta versosta – kaksosten tarina sijoittuu Suomeen välirauhan ja 1950-luvun jälleenrakennuskauden aikaan. Lyseon teatteriopettajan ja Huoneteatterin puheenjohtajan Raili Kivelän ohjaama näytelmä on nuorten itsensä ideoima ja käsikirjoittama (dramatisointi Raili Kivelä). Se seuraa kaksossisarusten Kaarinan ja Katariinan elämää lapsena ja nuorina aikuisina. Sodan kriisistä selviäminen nostaa esiin monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta silti näytelmän perussävy on humoristinen, paikoin jopa karnevalistinen. Tosin liikutustakaan ei kaihdeta.
Kaksosten kasvutarinassa nuoret halusivat tutkia sitä, miten erilainen elämä voi seurata, kun samassa perheessä kasvavat lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaiset. Toinen opiskelee lääkäriksi, toinen ajautuu trokaamaan viinakortteja ja viinaa. Ryhmä halusi myös tutkia sitä, millaista olisi 50-luvulla ollut kuulua seksuaalivähemmistöön. Prosessin aikana lukiolaiset ovat tutkineet historiaa ja pohtineet samastumisen kautta sitä, miten erilaista on kasvaa aikuiseksi eri aikana, mutta miten samanlaiset ihmisyyden ilot ja kipupisteet pohjalta kuitenkin löytyvät.
Harjoituskausi toteutettiin poikkeuksellisesti hybridinä, välillä kaikki ja lähes loppuun asti osa repliikeistä osui kohdilleen siis Teamsin kautta. Jo käsikirjoituksessa otettiin huomioon, että kussakin kohtauksessa on alle kymmenen näyttelijää, jotta produktion eteenpäin vieminen oli mahdollista. Yhteensä produktiossa on yli 30 lukiolaista ja valoissa media-alan opiskelija. Gradian mediaopiskelijat tallentavat esityksen videona, jonka levittämiskanava on vielä auki.
Tuttuun tapaan opiskelijat ovat itse myös säveltäneet musiikin sekä valmistaneet skenografian alumnien ja Huoneteatterin väen mentoroimina.
Nuori ja rutiköyhä kuvanveistäjä Brindsley Miller (Matti Koskimaa) laittaa kaiken yhden illan varaan. Tämän illan täytyy onnistua! Lontoolaiseen vuokra-asuntoon ovat illansuussa saapumassa tuore morsian Carol (Jenna Simpanen), tämän eversti-isä sekä ennen kaikkea maailman rikkain mies, salaperäinen taidekeräilijä Bamberger. Tarjoilut ovat valmiina, musiikkina marssia ja mikään ei voi mennä pieleen. Paitsi kaikki.
Salaperäisen Bambergerin sijaan Miller saa vieraikseen sähkökatkoksen ja täydellisen pimeyden. Pimeyteen saapuvat turvaa hakemaan naapurin ikäneito Furnival (Mari Smolander), joka ei voi sietää alkkohoolia, Carolin nihkeä isäpappa (Kari Eloranta), Brindsleyn iloluontoinen kämppis-Harold (Jari Määttä) sekä entinen rakastajatar Clea (Reetta Simonov), joka ei olekaan ehkä niin entinen, kuin Brindsley on luullut. Auttamaan – tai ainakin yrittämään – saapuu myös sähköasentaja Schuppanzigh (Sari Villanen).
Pimeydessä käynnistyy hullunkurinen karuselli, jossa uusi ja vanha rakkaus törmäävät toisiinsa, Harold törmää sisään, neiti Furnival törmää ginipulloon ja kaiken keskellä törmäilee epätoivoinen Brindsley Miller yrittäen vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, ennen kuin maailman rikkain mies saapuu paikalle.
Edellisen kerran näyttelijät ovat haparoineet Huoneteatterin näyttämöllä pilkkopimeässä vuonna 1999, joten tämän komedian on jo aikakin palata viihdyttämään katsojiamme. Yleisö näkee näyttelijät, mutta näkevätkö näyttelijät toisensa?
Käsikirjoitus: Peter Schaffer (suomennos Seppo Loponen)
Ohjaus: Erika Hast
Rooleissa: Matti Koskimaa, Jenna Simpanen, Kari Eloranta, Mari Smolander, Jari Määttä, Reetta Simonov ja Sari Villanen.
Lavastus: Toni S. Halonen ja Jussi Niemelä.
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kosti Emaus
Valosuunnittelu: Perttu Lähdesmäki
Pukusuunnittelu: Sirpa Saarenpää
Maskeeraus: Tuija Kytölä
Hiukset: Tuija Kytölä ja Iitu Heilimo
Tarpeisto: Heidi Virtanen ja Iitu Heilimo
Kuiskaaja / harjoituspaikkaaja: Iitu Heilimo ja Anu Kumpulainen
Tuotantoassistentti: Anu Kumpulainen
Tekniikan ajo: Kosti Emaus
Graafiset: Anne Palmu
Valokuvat: Jaakko Manninen
Tuottaja: Annikka Suoninen
Connection failed: User huonetea already has more than 'max_user_connections' active connections
