TANGO

ENSI-ILTA 3.4.1981

Käsikirjoitus: Slawomir Mrozek
Ohjaus: Matti Poskiparta (TNL)
Lavastus: Pertti Kukkola ja Kalevi Lahtinen
Valaistus ja tehosteet: Seppo Salminen
Puvut: Minna Marttila, Leena Pii ja Hellevi Gruner
Kampaukset: Ulla-Maija Naappi
Järjestäjä: Ulla-Maija Ahola
Kuiskaaja: Leo Levanen
Tanssin suunnittelu ja harjoitus: Carola Tuokko ja Jukka Talja (Jyväskylän Terpsikhore r.y.)

Slawomir Mrozekin ensimmäinen kokoillan näytelmä Tango on hänen näytelmistään myös parhaiten tunnettu. Tango, joka on käännetty monille kielille ja esitetty useimmissa Euroopan maissa, merkitsi uutta aluevaltausta kirjailijan työssä. Se on hyvin monitasoinen näytelmä, joka vilisee viittauksia mitä moninaisimpiin katsomuksiin ja aatteisiin. Sen lähtökohtana on epäilemättä Puolan oma - sekä historiallinen että nykyinen - tilanne, mutta kuvattuna siten, että Mrozekin näkemyksellä siihen on myös yleiseurooppalaista kantavuutta. Näennäisestihän Tango on perhedraama, mutta itseasiassa se on vertauskertomus koko Euroopan henkisestä ja poliittisesta, so. kulttuurielämän ja poliittisen historian kehityksestä aina modernismin vuosikymmenistä (1910-1930) nykypäiviin asti. Tango käsittelee ennenkaikkea aikamme kulttuurikriisiä ja sen johtajien vastuuta siitä, että pelkkä raaka voima niin monissa tapauksissa on onnistunut anastamaan vallan poliittisessa elämässä.

- Samuel Fiszman: Columbia Dictionary of Modern European Literature 1980 -

"Onneksi meillä ei ole noita kauheita terroristeja", huokaa moni suomalainen lehdenluvun tai tv-uutisten jälkeen. Samoissa ajatuksissa moni saattaa poistua myös tästä esityksestä. Totta on, että suomalainen yhteiskunta on (vielä) pystynyt monia muita maita paremmin kanavoimaan tyytymättömyyden "vaarattomiin" muotoihin, lähinnä elottomaan ympäristöön kohdistuvaan väkivaltaan, ns. ilkivaltaan; puhelinkioskien hajoittamiseen, ikkunoiden rikkomiseen, hakaristien piirtelyyn ym. Kuitenkin monilla ihmisryhmillä - kuten nuorisolla - on tämän päivän Suomessa paha olla. Tämä heijastuu ehkä selkeimmin nykyisessä nuorisomusiikissa, Pelle Miljoonassa, Maukka Perusjätkässä tai Hassisen Koneessa, ja vaikka nämä sanovatkin, "etteivät tahdo tappaa", niin jotkut nuoret haluavat, kuten viimevuotiset motiivittomat, alle 20-vuotiaiden suorittamat tapot osoittavat. Näille nuorille ei riitä elämänohjeeksi lehtien yleisönosastoissa näkynyt neuvo: "Olkaa kotona ja ruvetkaa tekemään vaikka päreporoja, kuten mekin teimme ja olimme niin onnellisia, niin onnellisia", kun yhteiskunta ja koko elämäntapa ovat muuttuneet niiden 50 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet kirjoittajien nuoruudesta.

Suomalainen hallintokoneisto on byrokraattinen ja kankea, kaukana tavallisesta ihmisestä. Sen toiminnot etenevät omaa latuaan kansalaisten vaatimuksista huolimatta ja pakottavat nämä suoraan toimintaan - kuten luonnonsuojelijat Koijärvellä ja Lappajärvellä tai nuorison asunto- ja nuorisotilakysymyksissä. Eräänlainen vaikuttamismahdollisuuksiin turhautumisen huippu näkyy Pentti Linkolan haastattelussa Iltasanomissa 14.02.1981, jossa tämä luonnonsuojelija ja entinen pasifisti asettuu kannattamaan terrorismia ja rajua ihmiskunnan väkimäärän vähentämistä sodan avulla, jotta koko ihmislaji ei tuhoutuisi ekokatastrofissa.

Nykyaikaisen tästä näytelmästä tekevät monet muutkin sen ainekset, mm. vanhenemisen pelko (ulkoisen, henkisestihän ihmisen pitäisi meillä olla seniili jo syntyessään). Näinä eläkeikäisiä mic-mac-tyttöjähän meillä näkee.

Mrozekin hahmottelema kehitys on kauhea. Se ei ole väistämätön, mutta mielestäni sitä ei pysäytetä poliisivoimia ja armeijaa vahvistamalla tai jollain korttelipoliisijärjestelmällä, vaan kehittämällä yhteiskuntaamme demokraattisemmaksi siten, että ihmisillä on paremmat vaikutusmahdollisuudet itseään koskettavassa päätöksenteossa, ja luomalla nuorisolle paremmat tulevaisuudennäkymät kuin koulunpenkiltä kortistoon ja siitä työttömyyseläkkeelle. Ryhdytään toimeen, ettei meidän eräänä aamuna tarvitse herätä siihen, että "La Cumparsitaa" ulvotetaan kovaäänisistä peittämään laukausten äänet, kuten natsit tekivät toisen maailmansodan aikana ampuessaan puolalaisia isänmaanystäviä.

- Matti Poskiparta -

ROOLEISSA:
Eugenia: Aili Salmela
Eugenius: Matti Rantatalo
Eleonora: Anna-Kaisa Rita
Stomil: Markku Hannula
Artur: Esko Janhunen ja Markku Häkkinen
Ala: Ulla-Maija Naappi
Edek: Hannu Paananen