Kiehtova Frida - Kuopion kaupunginteatteri

Aihe: Frida - Kuopion kaupunginteatteri - Kirjoittaja: Paula Pasanen - 28.04.2016

Frida, Kuopion kaupunginteatteri 23.4.2016. Ohjaus: Anne Rautiainen

Kuopion kaupunginteatteri on valinnut mielenkiintoisen ja muusta tarjonnasta positiivisesti poikkeavan näytelmän ohjelmistoonsa. Frida houkuttanee ensisijaisesti niitä, joilla on entuudestaan joku kosketus taiteilija Frida Kahloon: elämäntarina voi olla tuttu vaikkapa elokuvan, dokumentin tai kirjan myötä.

Varmasti esitykseen uskaltautuu myös joku sellainen katsoja, jolla ei ole ennakkokäsitystä tästä meksikolaisesta 1907-1954 eläneestä taiteilijasta. Hän todennäköisesti tarttuu kirjaan tai elokuvaan näytelmän nähtyään. Sillä Frida Kahlossa on jotain kiehtovaa, joka saa janoamaan lisää.

Kuopion esitys perustui ohjaaja Anne Rautiaisen käsikirjoitukseen, mutta aivan ensimmäistä kertaa Frida Kahlo ei nyt suomalaisella näyttämöllä ollut, sillä ainakin v. 1996 Teatteri Jurkka esitti hänestä kertovaa näytelmää.

Kuva Petra TiihonenKuopion kaupunginteatterin Frida-näytelmä etenee nopeasti kohtalokkaan raitiovaunuonnettomuuden jälkeisiin vuosiin: Meksiko, Ranska, USA, Meksiko, Diego, Diego, Diego…

Koska olin pääpiirtein perillä Frida Kahlon elämästä, nopeatempoisuus ei ainakaan minua häirinnyt. Käsikirjoitusprosessista olisi mukava kuulla: kuinka tekstiä tuotettiin, karsittiin ja muokattiin, jotta saatiin tiivis dialogi kertomaan Fridan tarina.

Tanssia ja laulua esityksessä oli enemmän kuin oletin. Lähtökohtaisesti pidän enemmän pienistä näyttämöistä ja puhedraamasta kuin vaikkapa musikaaleista - hetkeksi jo säikähdin, onko esityksessä liikaa ”show-menoa” minun makuuni. Ei kuitenkaan ollut. Tyylikäs visualisointi ja monipuolinen lavankäyttö viehättivät. Graafisempien elementtien rinnalla Fridan mustavalkoisten valokuvien heijastaminen muistutti kauniisti siitä, että tämä henkilö on ollut tosi.

Kuva Sami TirkkonenYksi upeimmista hetkistä oli videoa ja tanssia yhdistävä kohtaus, jossa Frida oli fyysisesti kykenemätön liikkumaan sängystään, mutta mieli oli vapaa näkemään ja elämään taiteen avulla. Taustalla käyskenteli kuolema ja kilkutti vasarallaan nauloja, naputti Fridan pirstaleisen vartalon niittejä, kokosi tulevaa arkkua. Samoin tanssikohtaus, jossa Frida käveli uljaana yli Diegon rakastajattarien tai yli elämänsä esteiden ja kipujen oli vaikuttava.

Virpi Rautsiala osoittautui monitaituriksi Fridan roolissa näytellessään, laulaessaan ja tanssiessaan.

Yksi asia sentään häiritsi. En ymmärrä, miksi Trotskin murhaaja esitettiin poukkoilevana klovnina. Vähempikin ilveily olisi riittänyt, jos nyt hänen ylipäänsä oli tarvetta jostain kumman syystä ilveillä. Pelättiinkö, että yleisö ei viihdy, jos ei tässä välissä joku pomppaa temppuilemaan?

Frida ja Diego eivät näyttäydy näytelmässä niin hankalina persoonina kuin millaisen kuvan heistä sain Bárbara Mujican Frida-romaanista. Hieman yllätyinkin näytelmän ajoittaisesta keveydestä, iloisuudesta ja vauhdikkuudesta. Frida hehkui värejä ja energiaa ja Diego, ”pikku pullukka”, sai jopa hymyilemään.

Olen katsonut vain vähän elämäkerrallisia näytelmiä, ja nekin ovat olleet suomalaisista musiikintekijöistä tai poliitikoista. Niin, arvasittekin. Kekkonen. Sylvi ja Anita. Ja Juice.

Myös Jyväskylän Huoneteatterissa on esitetty merkkihenkilöiden tarinoita, esim. Elisabet Järnefeltin, Minna Canthin ja Juhani Ahon elämään perustuva Suurin on rakkaus sekä Wivi Lönnin elämästä kertovat Fanerinen matkarasia. Yleisömenestyksiä olivat nekin.

Ensi syksynä Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistoon näyttää tulevan näytelmät Lauri Viidasta sekä Sara Hildénistä.

Teksti: Paula Pasanen
fi.linkedin.com/in/paulapasanen

Kuvat: Sami Tirkkonen, Kuopion kaupunginteatteri ja Petra Tiihonen Alias Studiot