RAUTANAULA VALMISTUU - ONKO OHJAAJA PANIIKISSA?

Aihe: Rautanaula - Kirjoittaja: Mirka Seppänen - 17.02.2016

Ajatuksia viikko ennen Rautanaulan ennakkoa:

 

Olen ohjannut ammatikseni 20 vuotta harrastajia; usein ohjaaja on ainoa henkilö, jolle vapaat teatterit pystyvät vähääkään maksamaan. Työn sisältö on useimmille ulkopuolisille mysteeri, eikä ihme, sillä se myös heittelee kovasti teatterista riippuen. Huoneteatterin Rautanaula-produktio on ollut puitteiden toimivuudeltaan ylellisyyttä: Ehdinkö ohjaajana todella vain istahtaa H-hetkillä kirjoittamaan blogia? Onko minulla varaa pohdiskella teatterin tekemisen syvintä olemusta, kun kaikki on käytännössä vielä kesken? Tällä kertaa on.

 

Oma koulutukseni liittyy kirjoittamiseen, kirjallisuuteen ja draamapedagogiikkaan, joten lähestyn teatteria esteettiseltä päämäärältään tekstilähtöisesti ja työryhmän osalta sosiaalipedagogisesti. Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että pidän tärkeimpänä asiana uusien, pääosin kotimaisten tekstien tuomista teatteriyleisön tietoisuuteen: dramatisoin tuoreita romaaneja, seuraan kotimaisen näytelmäkirjallisuuden uusimpia tuulia, koulutan ja kannustan paikallisia kirjoittajia ja haaveilen ajoista, jolloin voisi keskittyä kokonaan omaankin tekstiin.

 

Pedagoginen ilo kätkeytyy harrastamisen eli amatööriyden filosofiaan, eli amateur = rakastaja. Teatteri pyörii vapaaehtoisten voimalla, joten tuotanto perustuu siihen intohimoon, joka tekijöihin kulloinkin syttyy. Tässä näen keskeisenä ohjaajan roolin: On toisaalta löydettävä uudet lupaukset, toisaalta tarjottava vanhemmille uutta haastetta. On nähtävä, milloin ihminen on parhaimmillaan, aidosti säkenöivä, ja kannustettava siihen. On annettava myös tiukasti suoraa kritiikkiä, mutta latistamatta. Ja ensi-illan lähestyessä on osattava väistyä ja luottaen luovutettava teos jatkamaan omaa elämäänsä.

 

Taival alkoi jo viime syksynä, ja alku on aina raskainta. Työ ei alusta asti ole keikkaohjaajalle palkattua työtä, vaan "työnhakua", johon liittyy sekä taiteellisten suunnitelmien tekeminen että työryhmän kasaaminen ynnä resurssineuvottelut. Näitä on tehtävä joko päällekkäin edellisten ohjaustöiden kanssa, tai pieni lapsi toisessa kainalossa (Jyväskylän kaupunki päätti juuri, että työnhakijoilla ei ole oikeutta päivähoitoon koska heidän tulisi rakastaa lapsiaan eikä vain makoilla sohvalla -  toisaalta teattereiden tukia voi karsia jatkuvasti kun ne tekevät sitä helposti ilman rahaakin). Työryhmä ehti tammikuuhun mennessä vaihtua lähes täysin ties kuinka monta kertaa - se ei johdu ihmisten vastuuttomuudesta vaan suorituspaineista muualla. Ohjaajalle tämä tarkoittaa jatkuvaa suunnitelmien hylkäämisen ja uusimisen pakkoa.

 

Varsinaisen ohjaustyön alettua kaikki onkin sitten sujunut kuin tanssi (ja tanssihan sujuu kun saatiin ihana liikekonsultti-Maijakin mukaan)! Rautanaulan näyttelijät panostavat suorituksiin: tekevät itsenäistä työtä treenien välissä, pohtivat ja ehdottelevat, innostuvat ja ennen kaikkea ovat aina skarppeina paikalla. Lavastuksen seinän (Jussi paneloi) ottaisin mielelläni omaankin kotiini, ja näyttelijöiden joukosta irtosi artesaani (Riitta) loihtimaan verhoilusta kiinnostavampaa. Puvustajan (Onerva) kanssa olen niin samalla aaltopituudella, että määrittelyihin riittää puoli sanaa ja ilme. Valot (Satu) tuntuvat syntyvän yhtä helposti. Ehkä eniten olen saanut ihastella nuorta äänisuunnittelu-kykyä (Joel), joka paitsi säveltää tuosta vain pyytämääni tyyliä, myös kulkee nauhuri mukanaan äänittämässä itse tarvittavat äänitehosteet.

 

En panikoi vaan rentoudun jo vähitellen. Sitä ennen vielä pieniä viimeistelyjä: Onko käsiohjelmaan tulossa kaikki tarvittava? Miten menee aikataulu maskiharjoittelussa? Miten ja milloin lavastus valmistuu loppuunsa, ketä tarvitaan avuksi, ehtiikö se pressikuvauksiin huomiseksi? Äänistä luettelo ja linkki siihen muistettava. Taskulamppu ei näy mihinkään, joten mieti miten etsitään jänistä (tämä on sitä varsinaista ohjaajantyötä)? Mihin aikaan Huoniksen ravintolapäivänä voidaan treenata? Putkiremontti valmistuu vasta enskariin mennessä - haittaako se? Kuka menee radioon? Tuleeko Liimatta ensi-iltaan...?

 

26.2. tulette näkemään kaikin puolin toimivan kantaesityksen, jonka rakkaudesta ja ylpeänä esitämme!

Mirka Seppänen, dramaturgi-ohjaaja