HUONETEATTERI TETTILÄISEN SILMIN

Aihe: - Kirjoittaja: Julia Väisänen - 28.11.2018

Täällä kirjoittelee nyt neljä päivää Huoneteatterilla TET-harjoittelussa ollut ysiluokkalainen. Meno teatterilla on ollut melko rauhallista ensi viikolla koittavasta ensi-illasta huolimatta. Kyseessä on näytelmän Maanalainen armeija iskee jälleen ensi-ilta, ja myös minä olen päässyt kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään esimerkiksi mitä rekvisiittaa tuohon näytelmään tarvitaan. Ja olenpahan päässyt rekvisiittaa itsekin valmistamaan, ja tekemistä on kyllä riittänyt. Näytelmään olemme valmistaneet vaikka sun millaista tavaraa, aina käsikranaatista kultaiseen paraatikeppiin, ja olen oppinut hurjasti uutta – muun muassa kuinka tehdä sikareita sikarilaatikkoon. Paljonhan täällä uutta oppii joka päivä, sillä aina on olemassa erilaista hommaa ja erilaisia haasteita, eikä yksikään päivä ole ollut samanlainen kuin edellinen. Onneksi ilmapiiri on niin hyvä, että apua on saatavilla helposti, jos ja kun sitä tarvitsee.

Ensi viikollahan se kiire vasta alkaa; olen tavallaan kiitollinen, että harjoitteluviikkoni osui juuri tähän ajankohtaan, kun teatterilla ei ole vielä täysi häslinki päällä. Tietystihän tälläkin viikolla on riittänyt tekemistä, mutta luulenpa, että ensi viikko tulee olemaan huomattavasti enemmän täynnä puuhaa ensi-illan ansiosta.  

Onhan täällä teatterilla paljon muutakin koettavaa kuin tarpeiston valmistaminen – uusia ihmisiä tulee ja menee joka päivä, asiakkaat käyvät kyselemässä pukuvuokraamosta asuja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin, lähestyvän ensi-illan lavasteet nousevat pystyyn huimaa vauhtia ja kaiken hommailun lomassa ehtii kuunnella muiden välillä aika lennokkaita mutta aina niin hauskoja juttujakin.

Teatterin väki on todella mukava, vaikka olen tavannut siitä ainoastaan pienen murto-osan. Tapaamani ihmiset tulevat keskenään hyvin toimeen ja hommaa riittää kaikille – kukaan ei onneksi ole saanut hermoromahdusta. Ainakaan vielä.

Vaikka itse en teatterielämästä paljon vielä ymmärrä, on tämä harjoittelujakso avannut silmiä melkoisesti – ja nimenomaan hyvällä tavalla. Olen ymmärtänyt, että toimiakseen teatteri tarvitsee monia eri alojen osaajia ja osaajilta intohimoa töihin, joita teatterin hyväksi tekee. On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan teatterin arkea varsinkin näin ensi-illan lähestyessä ja saada jonkinlainen kuva siitä, mitä kulissien takana tapahtuukaan – vaikkakin olen tuosta kuvasta nähnyt vain pienen osan, en ole kertaakaan katunut harjoittelupaikkani valintaa.