Tekstit aiheella: Kirjoituskilpailu


Huoneteatterin kirjoituskilpalu ratkennut 1.1.2017

Kirjoittaja: Raili Kivelä - 12.01.2017

Huoneteatterin kirjoituskilpailun kuva Suomesta lohduton
Jyväskylän Huoneteatteri etsi kirjoituskilpailun kautta kotimaista kantaesitystä,
joka kuvaisi joko Suomen nykytilaa tai ennustetta tulevasta. Määräaikaan 10.10.
toimitettiin kuusi näytelmätekstiä, mutta yksikään niistä ei raadin ja
johtokunnan mielestä ole vielä valmis toteutettavaksi. Osa olisi sopinut
pienoisnäytelmäksi, mutta nyt etsittiin koko illan esitystä.
Pääpalkinto jätetään jakamatta, mutta kolmelle tekstille luovutetaan palkkio
kunniakirjoin: Tuija Telanne, Pintaa syvemmälle (300 €), Eine Joutsijoki, Rouva
Solan digitaalinen iltapäivä (150 €), Lasse Lindqvisti, Ensisuudelma (150 €).
Näistä näytelmistä raati näki pienimmällä vaivalla kasvavan esityskuntoisen
näytelmän.
Raadissa oli kolme ammattilukijaa kukin yhdellä äänellä sekä koko
Huoneteatterin johtokunta yhteensä yhdellä äänellä. Raadin puheenjohtajana
toimi Huoneteatteri ry:n puheenjohtaja Raili Kivelä, joka on useita näytelmiä
kirjoittanut ja dramatisoinut äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja
tietokirjailija. Kutsuttuina raadissa olivat tamperelainen kirjailija ja
käsikirjoittaja Vuokko Tolonen, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, näytelmiä
ja tv-käsikirjoituksia ja joka toimii kirjoittamisen opettajana, sekä teatteriohjaaja
Erika Hast, joka on dramatisoinut ja käsikirjoittanut useita menestysnäytelmiä.
Raati toteaa, että kaikissakin palautetuista teksteissä on ihailtavaa sanavalmiutta
ja jokaisessa jokin idea, mutta draaman rakenne ei ammattilukijoiden mielestä
toiminut: toimintaa tahtoi hukkua puheeseen ja jännitteet olivat joko liian
piilossa tai liian ilmiselviä. TV-sarjojen leikkaustekniikka tuntuu hämärtävän
näyttämön realiteetteja. Kohtausvaihdoissa ei ollut mietitty, miten ilman pitkiä
välikohtauksia voitaisiin siirtyä tilanteesta toiseen. Myös sivuhahmoihin pitäisi
saada näyttelijöille enemmän haasteita. Repliikkien kirjoittaminen sen sijaan
tuntuu olevan varsin hyvin hallussa.
Suomen nykytilasta ja tulevaisuudesta näytelmät antoivat varsin yhtenäisen ja
lohduttoman kuvan: toimimaton terveydenhuolto, heitteille jätetyt
vanhukset, epäluotettavat
poliitikot, vaikeaselkoinen tekniikka ja ongelmallinen seksuaali-identiteetti -
niistä
tuntuu Suomi rakentuvan. Draamatekstit raportoivan todellisuutta paikoin
terävästi, vaikka eivät draamana tässä vaiheessa työstöä vakuuttaneetkaan. Raati
muistuttaa, että suurin osa näytelmäklassikoista on hioutunut ohjausprosessin
aikana. Teatterille kirjoittaminen on vaikea laji.